voisin jopa todeta että tänään on masentava päivä.Aamu sujui normaalilla rutiinilla kakarat tarhaan ja kauheeta kyytiä töihin. Töissä heti pari kuppia kahvia ja aamu alkaa. Työni on onneksi sellaista lepposta koneella näpyttelyä että siinä ohella kerkiää miettimään omaa elämää ja sen merkitystä. Tehdäänpäs pieni tiivistelmä että tavallinenkin tallaaja pääsee kiinni elämääni.

olen siis päälle 20v nuori nainen no hyvä on melkein 24v.  koulut menivät suht ok, läpi ja ilman ammattia olen edelleen. Sain esikoiseni 19vuotiaana ja toinen syntyikin sitten pari vuotta esikoisesta. Joten olen siis kahden pienen lapsen äiti. Naimisiin menin vuosi sitten jolloin olin seurustellut mieheni kanssa 4vuotta.

Avioliitto, niiiiin tänään voisin kysyä mikä helvetin avioliitto.Se avioliitto oli ja meni ja kaatui heti puolen vuoden jälkeen.Ei muuta kuin eropaperit vetämässä ja asumusero käyntiin. Muutimme siis lasten kanssa pois.

Nyt erilleen muutosta on kohta puolisen vuotta ja voisin sanoa että taas on elämä kääntynyt päälaelleen. Olemme siis yrittämässä palata yhteen.

Mutta toisaalta mietin koko ajan että mitä jos kaikki menee perseelleen uudestaa,tässä on 6kk aikana kummallakin tapahtunut niin paljon kaikkea mitä ei voi välttämättä ihan heti unohtaa.

Kummallakin on ollut muita suhteita ja valheita toisten perään. Kaikki mietityttää ja pelkään että niitä ei voi vaan unohtaa. Voiko,voiko ne unohtaa.Mistä sen voi tietää. Miks ei vois olla kristallipalloa joka kertois voiko tollaisen paskan unohtaa.....

No joo turhaan sitä nyt varmaan taas miettii.

Kohta olisi taas päivä pulkassa töissä,niin joo kohta ja kohta..kolme tuntia vielä ainakin tätä koneella kituutusta.

Huomenna pitäisi sitten suunnata mökille viettämään "ihanaa" perhe elämää miehen suvun keskelle.

Trintrallaaa taitaa tää mamma vetästä jussin kunniaks parit rauhottavat siiderit Mökillä !